Allekirjoittaneella taittui kesällä töiden takia muutama kilometri junassa. Matkat sujuivat mukavasti kirjoja ja lehtiä lukiessa. Luettua tuli aika laajasti. Minua viihdyttivät kesällä niin Dan Brown, Kjell Westö, Väinö Linna, Håkan Nesser, Joseph Stiglitz, Björn Wahlroos, Jeremy Rifkin kuin Kim Lindströmkin. Aina ei kuitenkaan jaksanut syventyä kirjaan, jolloin nopeaa viihdykettä tarjosi Twitter! Suhtauduin aiemmin tuohon mystiseen some-kanavaan hieman epäillen, kunnes tajusin, että päivän kuumin taloustieteellinen keskustelu käydäänkin siellä.
Twitterissä tuntuvat olevan lähes kaikki Suomen ykkösekonomistit. Aktiivisimpia keskustelijoita ainakin omassa newsfeed:issäni ovat muun muassa Mika Maliranta, Juhana Vartiainen, Heikki Patomäki, Katsastajat (Heikki Pursiainen ja Tuukka Saarimaa), Raha&Talous (Lauri Holappa ja Jussi Ahokas), Juha Itkonen ja Aki Kangasharju. Mielenkiintoista keskustelua syntyy lähes päivittäin ja hauskaa viihdykettä, jos sattuu olemaan luppuaikaa. Suhteellisen tasokasta keskustelua syntyy usein, vaikka 140 merkkiä toimiikin aika kovana rajoitteena. 140 merkkiä on sikäli hyvä rajoite, että vastaukset säilyvät lyhyinä ja ytimekkäinä, mikä estää tehokkaasti kysymykseen vastaamatta jättämisen poliitikkomaisella jaarittelulla. Toisaalta keskustelu ei pääse niin syvälle tasolle kuin ehkä olisi hyvä päästä. No onneksi twiittaajat ovat keksineet tien kiertää tätä rajoitetta. He nimittäin twiittaavat linkkejä blogiteksteihinsä! Keskustelu laajentuukin usein twitteristä blogeihin (tai blogeista twitteriin). Tämä tekeekin twitteristä loputtoman suon, jossa voi viettää halutessaan vaikka koko päivän.
Twitteriä voisikin ehkä verrata Rodoksen keskustaan, jonne eksyin alkukesästä etsimään ravintolaa. Sisäänheittäjiä oli joka ravintolan edessä, ja asiakkaista taisteltiin kaduilla kynsin ja hampain. 140 merkkiä on saanut minut maistamaan esimerkiksi, mitä löytyy Akateemisen talousblogin, Asiattoman lehdistökatsauksen ja Raha&Talous-blogin ruokalistoilta. Voi olla hyvä vaihtoehto välillä mennä suoraan tuttuun ja turvalliseen ravintolaan, jos ei jaksa ensin taistella sisäänheittäjien kanssa. Toisaalta tietää varmasti saavansa mitä tilaa, mutta toisaalta kadun päähän avattu uusi ravintola voi jäädä testaamatta. Optimaalinen ratkaisu löytyykin varmasti jostakin aina samaan ravintolaan menemisen ja aina uuden ravintolan kokeilun väliltä.
Jos haluaa vielä entisestään laajentaa mahdollisten ravintoloiden joukkoa, kannattaa suunnata ulkomaille! Kansainvälisellä keskustelukentällä sisäänheittäjinä toimivat muun muassa Paul Krugman, Robert Shiller, Branko Milanovic, Nassim Nicholas Taleb sekä monet muut. Kyseessä siis tosiaankin on loputon suo. Tai pohjaton sammio (sopisiko tämä kielikuva paremmin ravintolateemaan?).
Twitteriä seuratessa on tullut mietittyä, kuinka moni fiksu ihminen/ekonomisti jää keskustelun ulkopuolelle. Twitter- ja blogi-väittelyihin pätevät samat lait kuin normaaliin kapakkakeskusteluun. Se joka huutaa kovimpaa, saa äänensä kuuluville. Se joka ei edes käy kapakassa, istuu ehkä hiljaa kotona maksimoimassa (ainakin omasta mielestään (kts behavioraalisen taloustieteen kurssi 2. periodissa)) hyötyään tekemällä jotain järkevämpää. Tämä onkin avannut väylän hieman tuntemattomimmillekin keskustelijoille julkisuuteen. Hyvinä esimerkkeinä tästä käyvät varmasti sekä Raha&Talous-blogi että Asiaton lehdistökatsaus, joidenka pitäjien akateemiset ansiot tai asema työelämässä eivät varmastikaan yksinään olisi tuoneet sitä julkisuuden määrää mitä he ovat viime aikoina saaneet. Toisaalta tämä on hyvä asia, sillä se tuo keskusteluun moniäänisyyttä. Olisi puuduttavaa seurata julkista keskustelua, jos ainoa kuultu mielipide tulisi erään pohjoismaisen pankin pääekonomistilta. Toisaalta keskustelussa ehkä hämärtyy se, että kuka argumentoi. Tulisiko esimerkiksi uskoa sairauden hoidossa lääkäriä vai homeopatian harjoittajaa? Toisaalta keskustelussa paras argumentti voittaa, mutta osaako keskiverto kansalainen arvioida, että mikä on paras argumentti? Minulla ei ole tähän mitään vahvaa mielipidettä. Demokraattisessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan saisi sulkea ketään sananvapauden ulkopuolelle. Oli miten oli, Suomessakin moni fiksu ajattelija jää julkisessa keskustelussa varjoon.
Jos siis haluatte suureksi mielipidevaikuttajiksi, tehkää kuten esimerkiksi pankkien pääekonomistit ja käyttäkää puolet päivästänne Twitterissä!
Twitteriä selaten,
Olli-Matti
Comentarios