Koronakriisi on syössyt sekä maailmantalouden että Suomen kansantalouden taantumaan ja ennusteet tulevasta talouskehityksestä ovat erittäin epävarmoja[i]. Paljon riippuu siitä, miten pandemian vastaisessa taistelussa onnistutaan ja siitä, miten politiikkatoimet saadaan kohdennettua talouksien auetessa. Välittömät taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin selvät: tuotanto supistuu ja työtä kysytään vähemmän. Itse olen eräässä tutkimuksessani keskittynyt tarkastelemaan varhaisaikuisuudessa (18–25-vuotiaana) koettujen talouskriisien vaikutuksia subjektiiviseen hyvinvointiin[ii] myöhemmin elämässä, ja pohdiskelen tässä kirjoituksessa tutkimustyössäni vastaan tulleita havaintoja sekä syntyneitä ajatuksia.
Tässä kriisissä – kuten aiemmissakin talouskriiseissä – eri sukupolvet ovat erilaisessa asemassa. Ne, jotka ovat opintojensa loppuvaiheessa ja astuvat ensi kertaa työmarkkinoille kriisin keskellä, eivät ole vielä päässeet kehittämään taitojaan työelämässä toisin kuin edeltäneet kohortit. Yhdysvaltojen aineistolla tehdyissä tutkimuksissa onkin havaittu, että talouskriisin osuminen tähän elämänvaiheeseen saattaa näkyä yksilön urakehityksessä pitkään[iii]. Tällaiset yksilöt voivat päätyä useammin pienempipalkkaisiin töihin sekä alemman ammattiluokituksen töihin. Tällöin uran alkuvaiheessa voi joissain tapauksissa tulla kehittäneeksi taitoja, joista ei ole vastaavaa hyötyä uran myöhemmissä vaiheissa.
Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että työuran alun osuminen huonoon taloustilanteeseen saattaa vaikuttaa negatiivisesti myös yksilön itsetuntoon[iv]. Tämä on täysin ymmärrettävä vaikutus, jos ajattelemme, että yksilö määrittää itseään suhteessa muihin. Talouskriisin kokeminen ei välttämättä olisi yksilölle niin rankkaa, jos sen vaikutukset osuisivat meihin kaikkiin samalla tavalla. Yksilölle voi olla kuitenkin katkera pala nieltäväksi, jos toisilla on työuran alussa paremmat valintamahdollisuudet, helpompi kiinnittyminen työmarkkinoille ja nopeampi urakehitys. Tämä voi myös vaikuttaa yksilön aatemaailmaan ja maailmankuvaan. Onkin havaittu, että yksilöt, jotka kokevat talouskriisin varhaisaikuisuudessa, näkevät valtion rooliin taloudessa tärkeämpänä ja uskovat enemmän sattumaan menestyksen tekijänä kuin omaan kovaan työhön[v].
Niin, ja sitten talouskriisin vaikutuksista subjektiiviseen hyvinvointiin. Yleisesti on havaittu, että talouden supistumisella on suurempia ja pitkäkestoisempia vaikutuksia ihmisten elämäntyytyväisyyteen kuin BKT:n kasvulla[vi]. Lisäksi näyttäisi siltä, että erityisesti varhaisaikuisuudessa koetuilla talouskriiseillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia koettuun onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen[vii]. Tässä suhteessa korkeasti koulutetut kuitenkin selviävät muita huomattavasti paremmin. Joissakin tapauksissa kriisin kokeneiden korkeasti koulutettujen kokema onnellisuus, elämäntyytyväisyys ja työhyvinvointi saattavat olla myöhemmin elämässä jopa korkeammalla tasolla kuin niiden korkeasti koulutettujen, jotka eivät ole kriisiä kokeneet.
Lopuksi on hyvä mainita, että nykyisen kriisin pitkän aikavälin vaikutukset eivät ole kenenkään kohdalla deterministisesti ennalta määräytyneitä. Kriisin lopulliset vaikutukset yksilön- ja kansantalouden tasolla määräytyvät vasta pidemmällä aikavälillä ja ovat voimakkaasti kytköksissä valittuihin politiikkatoimiin.
Matti Hovi
Taloustieteen yliopisto-opettaja
[i] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162181 https://www.imf.org/en/Publications/WEO/Issues/2020/04/14/weo-april-2020
[ii] Subjektiivinen hyvinvointi tarkoittaa henkilön omaa arviota esim. onnellisuudestaan tai elämäntyytyväisyydestään.
[iii] Kahn, L. B. (2010). The long-term labor market consequences of graduating from college in a bad economy. Labour economics, 17(2), 303-316. Oyer, P. (2006). Initial labor market conditions and long-term outcomes for economists. Journal of Economic Perspectives, 20(3), 143-160.
[iv] Maclean, J. C., & Hill, T. D. (2015). Leaving school in an economic downturn and self-esteem across early and middle adulthood. Labour Economics, 37, 1-12.
[v] Giuliano, P., & Spilimbergo, A. (2014). Growing up in a Recession. Review of Economic Studies, 81(2), 787-817.
[vi] Hovi, M., & Laamanen, J. P. (2017). Adaptation and loss aversion in the relationship between GDP and subjective well-being. Tampere Economic Working Papers 117.
[vii] Hovi, M. (2018). The Lasting Well-being Effects of Early Adulthood Macroeconomic Crises. Tampere Economic Working Papers 123.