Pareton hyötyfunktiossa voidaan karkeasti ajatellen olevan kaksi termiä: opiskelijoiden hyvinvointi heidän vapaa-ajallaan ja opiskelijoiden hyvinvointi heidän opiskellessaan. Niukkoja resursseja pyritään tietysti käyttämään tehokkaasti siten, että rajahyöty kummallakin sektorilla on noin nolla. Rajoitteet kuitenkin vaikuttavat optimointiin, ja Paretolla onkin huomattavasti enemmän liikkumavaraa opiskelijoiden vapaa-ajan toiminnan järjestämisessä kuin koulutuspolitiikassa. Ehkä siksi näkyvimmillään ainejärjestöjen kontribuutio opiskelijoiden hyvinvointiin tapahtuu, kun oppikirjat ovat suljettuna. Epätäydellisen koulutusmarkkinan informaatio-ongelmien vuoksi mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseen Pareto on vuosien saatossa usein löytänyt kuitenkin myös oppikirjojen ollessa auki.
Asiallisten ja asiattomien tapahtumien lisäksi taloustieteen opiskelijoiden hyvinvointia turvataan myös koulutuspolitiikan eli kopon keinoin. Kopo voidaan oikeastaan jakaa kahteen eri osa-alueeseen: kutsutaan niitä mikrokopoksi ja makrokopoksi. Mikrokopo tarkastelee taloustieteen opiskelijan arkipäivän opiskeluun liittyviä tekijöitä, kuten yksittäisiä kursseja, niiden materiaaleja ja opettajia. Makrokopo puolestaan käsittelee yliopistotason politiikkaa ja tarkastelee taloustieteen oppiaineen asemaa koko yliopistossa, jossa vaikuttavat myös muut oppiaineet ja koko yliopiston rakenteet.
Mikrokopometriaa vuodelta 2015
Mikrokopossa Pareto pyrkii tekemään dataan perustuvia päätöksiä ja politiikkasuosituksia. Kuten taloustieteessä muutenkin, Pareto turvautuu kyselytutkimusten perusteella kerättyyn dataan vain, koska objektiivisesti kerättyä dataa ei ole saatavilla ja koska laboratoriokokeiden järjestäminen on epäkäytännöllistä. Vuosittain järjestettävä taloustiedekysely ja sitä seuraavat taloustiedekahvit ovatkin stabiloituneet tärkeimmiksi mikrokopon välineiksi. Ideana on kerätä kattava palaute opiskelijoilta, esittää tämä palaute henkilökunnalle ja keskustella heidän palautteesta syöden pullaa ja juoden kahvia. Viime vuosina esiin nousseita kysymyksiä ovat erityisesti harjoitustehtävien vastausten sähköinen jako, välikoeuusinnat ja taloustieteen peruskurssi. Kaikissa näissä opiskelijoiden antama palaute on saanut jo muutoksia aikaan.
Viime aikojen tärkein makrokopokysymys puolestaan on Tampereen korkeakoulujen yhdistyminen. Kun tulevaisuuden opetettavia aineita ja yksikköjakoja suunnitellaan, pyrkii Pareto osallistumaan keskusteluun tarjoamalla mielipiteitään siitä, kuinka taloustieteen opiskelijat tulisi ottaa huomioon. Vaikka Boomi on vahva toimija yliopiston makrokopossa, Pareto ei pysty ulkoistamaan omaa makrokopoaan Boomille ja tyytyä olemaan yksi kauppatiede muiden joukossa. Taloustieteen tutkintoon pakollisena kuuluvat tilastotieteen opinnot informaatiotieteiden yksikössä ja taloustieteen luonnollinen kytkös yhteiskuntatieteisiin tuovat taloustieteen pääaineeseen omat erityiskysymyksensä, joita Pareton on otettava huomioon oman makrokoponsa toteutuksessa.
Koska toisen derivaatan arvo opiskelijoiden vapaa-ajan hyvinvoinnin suhteen Pareton hyötyfunktiossa on negatiivinen ja koska joskus jopa kuluttajan preferenssien monotonisuusoletus ei vastaa todellisuutta, pyrkii Pareto käyttämään resurssejaan siten, että seuraavan käytetyn resurssiyksikön rajahyöty on mahdollisimman korkea. Tämä johtaa kopon olemassaoloon. Koska kopon olemassaolon voi perustella mikrotalousteorian lainalaisuuksilla, ja koska Pareto ei voi tätä ortodoksisen neoklassista tulosta sivuuttaa, tulee Pareto optimoimaan taloustieteilijöiden mikro- ja makrokopoa yli ajan myös jatkossa.
Juho