Umberto Eco on italialainen kirjailija ja valtavan kotikirjaston omistaja. Yli 30 000 teosta saa vierailijat henkeään haukkoen ihmettelemään, kuinka paljon Umberto on ehtinyt lukea. Umbertolle itselleen kirjojen määrä merkitsee kuitenkin aivan muuta. Hänen kirjastonsa idea nimittäin on, että vähintään puolet kirjoista on lukematta. Kirjaston kasvaessa hän on aina pitänyt huolen siitä, että yhtä uutta luettua kirjaa kohti hyllyjä täyttää myös yksi uusi lukematon kirja. Kun Umberto itse astuu kirjastoon, hän näkee 15 000 kirjaa, joita hän ei ole vielä edes avannut.
Tampereen yliopiston strategiassa on jo ehkä kaikille tuttu tavoite: kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Näistä kahdesta valmistuneilta kaivatusta ominaisuudesta toinen varmasti toteutuukin, mutta toinen onkin sitten vähän kunnianhimoisempi. Tavoite ymmärtämisestä oikeastaan kätkee kaksi oletusta. Ensimmäinen oletus on, että yhdestä pääaineesta hankittu maisterin tutkinto on tarpeeksi. Mutta eihän yhden pääaineen antama kuva maailmasta ole edes yhtä kattava, kuin yhden pääaineen antama kuva kaikkien maailman yliopistojen kaikista pääaineista. Kuinka voi ymmärtää maailmaa, jos ei tiedä siitä juuri mitään.
Toinen oletus on, että maailman ymmärtäminen syntyy siten, että opiskelee opinto-oppaista löytyvät asiat eli hankkimalla tietoa. Kun jokainen kuitenkin opiskelee vähän eri asiat eli hankkii vähän eri tiedot, niin tällöinhän jokainen valmistuessaan ymmärtää maailmaa vähän eri tavalla. Kuka sitten ymmärtää maailmaa oikein, kenellä on oikeat mielipiteet, kuka tietää oikeat ratkaisut ongelmiin, jos maailman ymmärtäminen riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on sattunut lukemaan tai millä luennoilla kukin on sattunut kulkemaan.
Umbertossa ainutlaatuista on se, että kun hänen lukemien kirjojen määrä kasvaa, hän näkee myös lukemattomien kirjojen määrän kasvavan. Kaikki me muut näemme ainoastaan luettujen kirjojen täyttämät hyllyt ja etsimme niiden täyttämistä kirjoista tietoa tarpeeseemme. Ja mitä enemmän kirjoja hyllyistä löytyy, sitä enemmän luotamme siihen, että olemme oikeassa. Voisiko kuitenkin olla niin, että ratkaiseva tieto on niissä kirjoissa, joita emme ole vielä avanneet? Tai niissä kirjoissa, joiden olemassaolosta emme edes tiedä? Tai ehkä niissä, joita ei ole vielä edes kirjoitettu? Ehkä meidän tulisi silloin tällöin nöyrtyä ymmärtämään, ettemme tiedä kaikkea ja että ajatuksemme, asenteemme ja mielipiteemme ovat rajoittuneet ainoastaan siihen tietoon, joka meillä on. Maailma kun on valitettavasti paljon monimutkaisempi paikka, kuin miltä se näyttää.
Mahatma Gandhi, nosti maailman kuluneimman (ja ehkä myös yhden typerimmän) sanonnan kokonaan uudelle tasolle lausuessaan: ”Elä, kuten jos kuolisit huomenna. Opi, kuten jos eläisit ikuisesti.” Luettuja kirjoja voi olla paljon, mutta lukemattomia on silti enemmän. Jos tällöin kaikki kirjat ovat yhtä merkityksellisiä ymmärtämisen kannalta, niin on todennäköistä, että lukemattomat ovat niitä, joilla on eniten merkitystä. En siis tarkoita, että opiskelu olisi turhaa. Päinvastoin. Maailman ymmärtäminen ei ole joko on tai off, vaan sitä voi ymmärtää vähän vähemmän tai vähän enemmän. Siitä voi valita. Mutta, koska jokainen kuitenkin joka tapauksessa muuttaa maailmaa, niin kannattaa muistaa, että maailma näyttää yksinkertaisemmalta kuin se on ja että sitä voi ymmärtää monella tavalla.
Toivotan jokaiselle upeaa lukuvuotta lukemattomien kirjojen parissa ja erityisesti uusia opiskelijoita muistutan siitä, että taloustieteen opiskelu on yksi hyvä keino yrittää ymmärtää maailmaa.
Juho
Koulutuspoliittinen vastaava
Tarina Umbero Ecosta on lainattu Nassim Nicholas Talebin nerokkaasta kirjasta The Black Swan.
Comments