Kansissitsit Helsingissä 9.3.2013
Pareto sai kutsun Kansissitseille KTTO ry:ltä ja KY-Economics:ilta, joten mehän lähdimme edustamaan seitsemän paretolaisen voimin. Tapahtuman ajankohta oli sikäli haastava, että sinne osallistumalla sai mukavan kolmen päivän putken aikaiseksi, kun ensin oli torstaina Haalaribileissä, perjantaina Boomi ry:n 45-v. vuosijuhlilla ja sitten lauantaina Helsinkiin sitsaamaan. Mutta eihän meitä nyt pienet putket pelota! Osa sai itsensä kangettua jopa vujusillikselle ennen junaan loikkaamista, toisin kuin allekirjoittanut. Kävi vielä niin hassusti, että kun vihdoin sain itseni ylös sängystä ja pakattua, niin TKL, joka ei yleensä koskaan petä, jättikin sitten juuri sen bussivuoron väliin, jolla olisin hienosti ehtinyt junaan. Onneksi kotitaloudestani löytyi auto ja ajokuntoinen kuski (Kiitos muru! <3), joten ehdin viime hetkillä vielä klo 17.00 Pendoliinoon. Oli aika päheä fiilis, kun kaarsimme siinä 16.59 raiteen yksi laiturille, ja.. juoksee, juoksee.. ehdin, sittenkin! Pendoliino lähti lopulta liikkeelle vasta 17.02, joten eihän siinä olisi tarvinnut edes juosta, mutta kun VR:stä ei koskaan tiedä, olen nimittäin kuullut huhua, että se on joskus ihan aikataulussakin.
Sitsithän alkoivat virallisella osuudella jo klo 18, mutta jätimme sen väliin, ja ilmestyimme sitseillekin tyylikkäästi myöhässä. Punishmenttia ei kuitenkaan tullut, sillä olimme ilmoittaneet myöhäisestä saapumisestamme etukäteen. Mutta tiesivätpähän ainakin kaikki, että ketkä ovat Hämeen hitaimmat.
Täytyy kyllä sanoa, että ruokatarjoilut olivat ihan joltain toiselta planeetalta, kuin mihin Nesu-Boomin ja Boomin sitseillä ollaan totuttu. No joo, ehkä juotavaa oli sitseillä sitten hieman vähemmän kuin mihin Tampereella on tottunut, mutta silti. Menu oli seuraavanlainen: alkuruoaksi oli tomaattivuohenjuustokeittoa, pääruokana oli lihaperunasoselaatikkoa (eikä varmasti ollut mitään Saarioisten einestä!) ja jälkiruoaksi oli täytekakkua. Kyllä, täytekakkua! Laitan tähän nyt oikein kuvan todisteeksi, ette te kuitenkaan usko muuten. Ja kaikki tämä ihan ihka oikeilta posliinilautasilta. Tarjolla olleita viinejä en osaa arvioida, koska ne nyt maistuu kaikki musta pahalle.
Valmistelimme tietenkin proggiksen sitsejä varten. Se sisälsi Ismo Alangon Taiteilijaelämää-laulun uudelleen sanoitettuna, sekä haasteen toastmastereille, että heidän pitää hoidella susirajan takaa tuomamme musta (makkara) esityksemme aikana. Ja tässä jokaisen tosi-paretolaisen opeteltavaksi ja jälkipolville säilytettäväksi:
Taloustieteilijän elämää
sävel: Taiteilijaelämää
Taloustieteilijän elämää
minä, Marx ja Pareto
Taloustieteilijän elämää
Nimeni Nobelin palkinnossa pian on
Taloustieteilijän elämää
Niin kuin Krugman sekä Roubini
Taloustieteilijän elämää
Historian talouskriisit meitä opettaa ja kuplat peittää maan
Huomenna täytyy jostain hoitaa ripeästi valuuttaa
Apurahat juoksee nopeammin kuin tutkija raahustaa
Kansan säästöpossut täytyy avata vasaralla
Tai Katainen kykkii housut kintuissa pusikossa paskalla
Taloustieteilijän elämää
minä, Marx ja Pareto
Taloustieteilijän elämää
Nimeni Nobelin palkinnossa pian on
Taloustieteilijän elämää
Niin kuin Krugman sekä Roubini
Taloustieteilijän elämää
Proggiksemme jälkeen meille laulettiin tietysti ”Boomarit on perseestä”, mutta osoittaaksemme ettemme moisesta lannistu lauloimme vielä ”Boomari on rotta”.
Sitseillä luotiin yhteishenkeä toimivalla mutta hieman kyseenalaisella keinolla, nimittäin mainitsemalla markkinointi ja johtaminen sekä pseudotieteet samassa lauseessa. Tiedän, hieman ala-arvoista, mutta valitettavasti toimii näissä piireissä joka kerta. Tosin löytyi meistä sen verran itseironiaakin, että osasimme arvostaa jonkun edellä mainittuja ”pseudotieteitä” opiskelevan kommenttia: ”Varmaan nämä ovatkin pseudotieteitä, kun näillä on kuitenkin edes jokin kosketus todellisuuteen”. Touché, etten sanoisi.
Bileet jatkuivat noin aamukolmeen asti KY-talolla, vaikka osa porukasta luovuttikin aikaisemmin tai lähti lähiravintoloihin jatkamaan (voi huoh turkulaiset..). Eräs nimeltä mainitsematon halppishotelli Eerikinkadulla majoitti puolet porukasta. Paikka oli siitä loistava, ettei pahemmassakaan seilissä voinut eksyä, kun matkalla oli kuitenkin vain yksi käännös, ja ennen tuota käännöstä selän takana paistoi koko matkan KY-talon vihreä valomainos.
Tosin huonetovereinamme olleet herrasmiehet (jos heitä nyt voi herrasmiehiksi kutsua) käyttivät majoitusta hyväkseen vain n. tunnin verran, ennen kuin huone oli aika luovuttaa, sillä he olivat löytäneet jotkut huippujatkot jostain jonkun luota. Toiset meistä saivat tyytyä mäkkijatkoihin, mutta kolmen päivän putken jälkeen oli oikeastaan vain hyvä ja viisas ratkaisu hankkia hieman unta palloon. Tuntihintaa huoneelle jäi siis heidän osaltaan 22,50 €, vaikka toimihan se huone koko varauksen ajan tavarasäilönä. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä Scanburgerissa, vaikka itse olisin kyllä ollut vahvasti krapulasushien kannalla. Kyllä, olen edelleen katkera.
Jälkitunnelmat olivat pääasiassa tyytyväisiä: ”Hyvät sitsit oli, onneks lähdettiin!” ja ”Kiitos eilisestä, kannatti todellakin lähteä sitsaamaan”, vaikka jotakuta vielä piinasivatkin ”eilliset flashbackit”. Täytyy vielä kuriositettina mainita, että eräs meistä jaksoi lähteä sitseille aamupalaksi saadun jallupiimän voimalla. En taida kyllä uskaltaa kokeilla, vaikka näyttikin toimivan. *puistatus*
Jäämme innolla odottamaan uutta kutsua, Pareto kiittää ja kuittaa!