Muutama sana Saksasta
Nyt kun vuosi on ennättänyt vaihtua ja talvielämä valkeiden hankien Suomessa on taas alkanut, on hyvä muistella mennyttä vuotta vielä kerran. Yksi viime syksyn kohokohdista oli Pareto ry:n organisoima opintomatka Saksaan, Frankfurtiin. Odotukset reissua kohtaan olivatkin ehtineet nousta korkealle. Matkalle oli rajallinen määrä paikkoja, jonka vuoksi vain osa ehti ilmoittautua ajoissa ennen kiintiön täyttymistä. Matka oli kuitenkin niin odotettu, että muutamat varasivat lentoliput ja hostellit omatoimisesti.
Pääsimme vihdoin matkaan maanantaina 30. marraskuuta, ensimmäisenä määränpäänä Pirkkalan lentokenttä. Tunnelma oli tiivis iloisia opiskelijoita pullistelevassa bussissa. Lentokentällä olimmekin jo heti ensimmäisenä eksyä väärään terminaaliin – odotimme siis mielenkiinnolla, mitä muuta ehtii tapahtua seuraavan kahden vuorokauden aikana.
Matka kohti Frankfurt Am Mainia tarjosi mahdollisuuden tutustua kanssaopiskelijoihin eri vuosikursseilta. Olimmehan matkassa ilmoittautumisjärjestyksen mukaisella kokoonpanolla, joka olisi voinut sisältää helposti ihmisiä kolmelta eri vuosikymmeneltä. Perillä majoituimme Frankfurt-hostelliin, missä yövyimme kahdeksan hengen huoneissa. Olimme nyt yhdessä Euroopan merkittävimmistä finanssimarkkinoiden keskuksista, vain muutaman sadan metrin päässä Euroopan keskuspankista.
Kun nukkumajärjestys oli sovittu ja ylimääräiset kantamukset jätetty huoneisiin, kiirehdimme tutustumaan kaupungin tarjoamiin huvituksiin ja nähtävyyksiin. Ensimmäinen ”nähtävyys” avautui silmiemme eteen jo omalla kotikadullamme, missä hampurilaisten ja pihvien lisäksi meille kaupattiin myös muita lihallisia herkkuja. Tyydyimme seuraamaan vain etäältä, miten kauppa kävi tämän synkän talouskurimuksen keskellä. (Hyvänä arvauksena ja johtopäätelmänä totesimme saksalaisten panostaneen vahvasti tarjontapuolen tekijöihin tämän meille niin vieraan markkinahyödykkeen suhteen. Siihen, miten kysyntäpuoli oli reagoinut tähän kaikkeen jäi meille arvoitukseksi). Illan jo hämärtäessä matkaryhmämme kokoontui illastamaan yhdessä, jonka jälkeen kokoonnuimme porukalla vielä parille neuvoa-antavalle. Taisi muutamat innokkaimmat ehtiä myös paikalliselle joulutorille, jossa oli mahdollisuus nauttia muun muassa kuumasta viinistä, Glühweinista.
Aamun sarastaessa, ilmassa oli jo selkeästi suuremman urheilujuhlan tuntua, kun joukko nuoria kansantaloustieteilijöitä, nousu- tai laskuhumalassa, korkeintaan muutaman levätyn tunnin jälkeen, kompuroi hostellin aamiaiselle ennen aamukahdeksaa. Edessä oli vierailu Saksan suurimpaan osakkeidenvaihtopaikkaan ja maailman kolmanneksi suurimpaan pörssiin, Frankfurtin pörssiin.
Vierailu alkoi ruumiintarkastuksella, mistä kaikki selvisivät puhtain paperein. Pääsimme heti aluksi silmäilemään pörssisalia, joka oli vielä hiljainen kaupankäynnin alkaessa vasta yhdeksältä. Kun digitaalinen kello löi viimein yhdeksän, kaupankäynti suorastaan räjähti käyntiin, alkoi hillitön näppäimistön kopina ja seinillä sijaitsevien näyttötaulujen välkkyminen. Vuoroin vihreänä ja punaisena välkkyneet lattialaatat saivat myös suurta huomiota ja eloa erityisesti Hennu Hatusen (nimi muutettu) ajatuksissa. Valitettavasti huutoa emme salissa kuulleet, sillä nykypäivänä kaupankäynti Frankfurtin pörssissä tapahtuu pääsääntöisesti sähköisesti, kaikessa hiljaisuudessa. Saksalaisella tarkkuudella pidetty kalvosulkeinen vangitsi lopullisesti mielemme ja meille ehdotettiinkin ystävällisesti, että esittäisimme jatkokysymyksiä sitten vaikka myöhemmin sähköpostitse. Vierailun päätyttyä vietimme vielä hetkisen aikaa pörssirakennuksen edessä sijainneiden härkää ja karhua esittäneiden patsaiden luona. Patsaat olivat sen verran havainnollistavia, että useimmat varmasti tietävät ”Bull- ja bear markets” -käsitteen merkityksen patsaat nähtyään. Eräs kansantaloustieteilijä innostui asiasta jopa niin kovasti, että otti härkää sarvista ja kiipesi karhun selkään.
Seuraavaaksi olikin henkilökohtaisen suosikkinini vuoro: vierailu Euroopan keskuspankin päämajaan. EKP:n päämaja on kaupungin yksi keskeisimmistä rakennuksista muiden suurten pilvenpiirtäjien, kuten Commerzbankin torinin, lisäksi. Sisällä keskuspankissa saimme taas kokea turvatoimien olevan taattua eurooppalaista laatua. Päästyämme luentosaliin nautimme esitelmistä koskien niin EKP:n rahapolitiikkaa, työmahdollisuuksia kuin EKP:n roolia ja toimintaa yleisestikin. Luennoitsijoina toimivat Senior Legal Councel Petra Schulze, ekonomisti Kleopatra Nikolaou ja HRM asiantuntija Jean Marie Cannes. Tässä vaiheessa matkaa olimme jo niin tiedonnälkäisiä, että myös kysymyksiä esitettiin.
Kolme tuntia kestäneen tilaisuuden jälkeen alkoi varsinainen ilonpito porukan hajaantuessa erinäisiin, minulle tuntemattomiin kohteisiin. Itse päätin suunnata kohti Main-joen toista puolta nälän ja janon ohjatessa valintojani. Kaveriporukalla löysimme melkoisen lunkin ravintolan ”vain” muutaman tunnin etsinnän jälkeen. Ravintola vaikutti ulkoisilta puitteiltaan erittäin viihtyisältä. Ruokalista oli pelin hengen mukaisesti saksaksi, joka sopi meille oikein hyvin, vaikka saksan kieli ei meiltä täysin taipunutkaan. Ihmetystä herätti suuren ja karvaisen miestarjoilijan käytös, mikä vaikutti lievästi sanottuna ikävältä ja happamalta. Sehän ei ollut ongelma, ainoastaan saksan kieli, jota kukaan pöydässä istunut (Velli, Matto, Juunas, Mighe & Toumas; nimet muutettu) ei tuntunut taitavan tarvittavalla intensiteetillä. Korjasimme puutteen rumalla ruumiinkielellä ja voimakkaalla äänenkäytöllä, kunnes kohtelias nuorimies viereisestä pöydästä kertoi ravintolan toimivan ihan omalla ”epäkohteliaalla” tavallaan, josta ravintola tunnetaan eri puolella Eurooppaa. Ruoka oli erinomaista, vaikka emme välttämättä tienneet, mitä siinä lautasella lepäsikään. Hyvää oli ja juomakin maistui.
Loppuilta olikin sitten tutustumista saksalaisiin elintarvikkeisiin ja pubikulttuuriin. Osalle aihe oli niin mielenkiintoinen, että eivät kehdanneet edes nukkumaan mennä. Osalle, mukaan lukien minulle, matka oli ottanut jo osansa ja päätin ottaa lyhyen levon ennen paluuta Suomeen. Paluumatka sujuikin rauhallisesti, mutta nopeasti koko ryhmää vaivanneen väsymyksen johdosta. Tampereelle saavuttuamme pystyimme toteamaan vahinkojen jääneen minimaalisiksi, ketään ei jätetty matkalle, uhkauksista huolimatta.