Edellisessä Pareto-kirjoituksessani (6/2014) iloitsin yhteisöveron laskusta ainoana valopilkkuna Suomen kilpailukyvyn parantamistalkoissa. Kulunut puoli vuotta on osoittanut julmalla tavalla kuinka yksin se on toimenpiteenä jäänyt, etenkin kun kyseinen veroale vesitettiin rokottamalla suomalaista omistajuutta muita veroja nostamalla.
Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi pärjää vielä hyvin, vaikkakin sijoitus heikkenee vuodesta toiseen. Varsinainen totuus asuu kuitenkin työttömyyttä ja Suomeen virtaavia investointeja kuvaavissa luvuissa. Niitä lukiessa hiipii pelko puseroon. Suomella on vahvuuksia, kuten osaava ja luotettava työvoima. Heikohkon sijainnin lisäksi yritystoiminnan kustannukset ovat kuitenkin liian suuret ja elinkeinoelämää koskeva sääntely on liian raskasta.
Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju ehdotti pari kuukautta sitten, että Suomessa tulisi rohkeasti toteuttaa sisäinen devalvaatio. Sisäinen devalvaatio syntyy tuloverotuksen, palkkatason ja lopulta myös kuluttajahintojen laskun muodossa johtaen investointi- ja vientikilpailukyvyn kasvuun. Suomen tapauksessa se ennen kaikkea parantaisi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja sitä kautta investointivirtaa. Vientikilpailukyvyssä vaikutus ei näy, koska devalvaatio ei yhteisvaluutassa tule kysymykseen.
Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg hoiti paikallista kirstunvartijan tehtävää erityisen mallikkaasti. Hallitus on pyytänytkin Borgilta apua. Hänen mukaansa Suomi tarvitsee taloudensa kääntämiseksi asennetalkoot, joka alkaa tosiasioiden tunnustamisella. Palkat nousevat, tuottavuus laskee, työttömyys kasvaa ja julkinen talous on hälyttävän alijäämäinen.
Jokainen suomalainen puoluejohtaja ymmärtää tämän, suurin osa tunnustaakin ymmärtävänsä. Silti sisäisen devalvaation edistäminen tulee tyssäämään nimenomaan poliittiseen vastustukseen. Kansan suuri enemmistö haluaa juuri tällä hetkellä maksimoida ansionsa ja äänestää vaihtoehtoa, joka lupaa heille enemmän nyt. Tämänkaltainen kollektiivinen illuusio on jatkunut jo pitkään Suomessa, ja on pääsyy siihen miksi uutiset kertovat jatkuvalla syötöllä talouden syöksykierteestä ja kansakunnan alennustilasta.
Itse olisin valmis leikkaamaan joitakin prosentteja ansioistani, mikäli tuloverotus kompensoisi tilanteen ja toimintani edesauttaisi Suomen talouden paluuta kasvu-uralle. Uskon, että samalla tavalla ajattelee ainakin viidennes, jopa neljännes kansasta. Neljännes kansasta oikeuttaa pääministeripuolueeksi.
- Harri Ojala
Tampereen kauppakamarin asiamies ja finanssihallinnon tohtoriopiskelija
Comments