Search
  • Pareto ry

Haastattelussa Sampo Pankin Pääekonomisti Lauri Uotila

Ensimmäisenä haastateltavana on pitkän linjan uranuurtaja, Tampereelta 1974 valmistunut Sampo Pankin nykyinen pääekonomisti ja vuoden 2008 paras talousennustaja Lauri Uotila.



Kerro hieman omasta urakehityksestäsi.


Koulutukseeni pohjautuvien töiden etsinnän aloitin vuonna 1974, kun olin valmistunut Tampereen Yliopistosta kansantaloustiede pääaineenani. Silloin Suomessa elettiin hyvää suhdannevaihetta, ja maisterin tutkinnon suorittaneillle oli työtä tarjolla yllin kyllin. Silloisen tyttöystäväni työpaikan perässä tulin Helsinkiin töitä etsimään. Ei muuta kuin paperit vetämään työvoimatoimistoon, niin haastattelukutsuja alkoi tulla. Pelasin varman päälle, ja valitsin ensimmäisen paikan, joka oli Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon toimisto. Siellä työskentelin kahdeksan vuotta aktuaarina, yliaktuaarina ja suunnittelijana. Keväällä 1982 kuulin työkaverilta, että Postipankista oli ekonomisti lähtenyt osuuspankkiin töihin. Soitin Postipankkiin, ja sanoin olevani kiinnostunut heidän ekonomistin tehtävistä. Tällä tiellä olen vieläkin. Pankin nimi vaan on vaihtunut muutamaan kertaan. Postipankissa toimin 80-luvun lopulla yhden vuoden tiedotusosaston apulaisosastopäällikkönä, kunnes palasin takaisin ekonomistiyksikköön. Nyt joitakin vuosia olen toiminut Sampo Pankin pääekonomistina.


Milloin sinulle selvisi, että haluat kyseiseen ammattiin/tehtävään?


Kyllä minunkin urakehitys on ollut erilaisten sattumien satoa. Tilastokeskukseen meno oli puhdas sattuma. Sinne mennessäni en ymmärtänyt kansantalouden tilinpidosta yhtään mitään. Pian kuitenkin aloin tajuta, että se oli mitä parhain pohja jatkaa sellaisiin ekonomistin tehtäviin, joissa dataan pohjautuvia havaintoja kommentoidaan, analysoidaan ja raportoidaan. Ja juuri tuollaista on pankkiekonomistin työ.

Miten opintosi tukevat mielestäsi nykyistä ammattia? Jäikö mieleen joitain erityisen hyviä kursseja?


Pakko on sanoa, että töitäni tehdessä ei ole tullut mieleen yliopistolla opittuja asioita. Siihen aikaan ei esimerkiksi meille opetettu kansantalouden tilinpitoa. Täten en pysty muistamaan mitään mieleen painunutta kurssiakaan. On kuitenkin selvää, että suoritetut opinnot opettivat omaksumaan uutta tietoa. Olenkin mieltynyt suosikkikirjailijani Erno Paasilinnan tokaisuun: ”Oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja.”


Minkälainen on normaali työpäiväsi?


Työni on viime vuosina ollut lähes päivittäistä esiintymistä eri tilaisuuksissa suhdanne- ja rahoitusmarkkinakatsauksia pitäen. Pankkini konttorit ja pääkonttorin eri yksiköt pitävät paljon asiakastilaisuuksia, joihin yleensä halutaan aloitusnumeroksi ajankohtaiskatsaus talouden tilaan ja lähitulevaisuuden näkymiin. Kutsuja tulee myös monilta järjestöiltä puhumaan erilaisissa seminaareissa. Keskustelu median kanssa sekä vastailu median esittämiin kysymyksiin on lähes päivittäistä. Pankin sisällä pidän tilannekatsauksia monissa henkilökunnan koulutustilaisuuksissa. Kolmen kuukauden välein kirjoitan suhdannekatsauksen pankkimme toisen ekonomistin kanssa. Silloin tällöin kirjoitan talousjutun johonkin lehteen. Tavallaan päivät ovat siis hyvinkin erilaisia, koska tulee liikuttua paikasta ja paikkakunnasta toiseen. Kaikki liikenevät välit sitten pitää istua päätteen ääressä talouden tuoreimpia käyriä tarkkaillen ja talousuutisia sekä tutkimustuloksia pohtien.


Mikä on mielenkiintoisinta työssäsi?


Minua kiinnostavat eniten mahdollisuudet päästä kertomaan omia havaintojaan talouden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä ja haasteista mitä erilaisemmille kuulijakunnille. Tyytyväinen olen myös työni itsenäisyydestä. Kukaan ei minua määrää tekemään asioita, vaan saan oman harkinnan ja mahdollisuuksien pohjalta vastata palvelujeni kysyntään.


Paljon sä tienaat?


Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluu olla kertomatta palkkaansa. Mutta sanonpa sen minun kohdalla olevan lähimpään tonniin pyöristettyä seitsemän tonnia.

Miten neuvoisit nykyopiskelijoita, jotka haluavat samaan ammattiin kuin sinä olet?


Ennustajan kyvyistä en sen enempiä viitsi metelöidä, sillä välillä ennusteet onnistuvat ja välillä taas eivät. Teille kansantaloutta opiskeleville suosittelen lämpimästi syvällistä perehtymistä kansantalouden keskeisiin mittareihin. Olisi tärkeää ymmärtää ainakin bruttokansantuotteen sekä ns. huoltotaseen pääerien syvin olemus. Olisi hyvä tajuta mitä nuo mittarit sisältävät ja mitä eivät. Olen vuodesta toiseen havainnut julkisessa keskustelussa, että yhteiskunnan näkyvillä paikoilla olevat puhuvat bruttokansantuotteesta ja muista vastaavista kansantalouden mittareista ymmärtämättä niistä juuri mitään. Ylipäätään ns. numerotaidottomuus on valitettavan yleistä meidänkin maassa. Luku- ja kirjoitustaidolla me ylpeilemme, mutta prosenttilasku on monelle jo liian vaikeaa.


Missä olit itse kesätöissä opiskeluaikanasi?


Kuten alussa totesin, tuolloin vuoteen 1974 asti jokainen pääsi hyviin sisähommiin maisterin papereilla, joskin tilanne heikkeni aika pian, kun ensimmäinen öljykriisi iski talouteen. Täten minun ei tuolloin kesätöitä tarvinnut valita uravalmistelun näkökulmasta. Teinkin kaikenlaisia ravintolan ja opiskelija-asuntolan portsarin hommia ja muita satunnaistöitä. Silloin me otimme nykyopiskelijoita reippaammin opintolainojakin.


Mitä terveisiä ja vinkkejä lähettäisit Tampereen kansislaisille?


Säilyttäkää uskonne tulevaisuuden työmarkkinoiden suhteen. Vielä vähän aikaa on takkuista, mutta aika pian me suuret ikäluokat rynnitään eläkkeelle ja työpaikkoja alkaa vapautua. Sitä odotellessa miettikää edellä siteeraamaani Erno Paasilinnan viisautta. Mitähän se itse kunkin kohdalla voisi merkitä?

0 views0 comments

Recent Posts

See All

Kesän pian väistyessä alkaa olla aika siirtyä takaisin opiskelun pariin ja nauttimaan opiskelijaelämästä täysin rinnoin. Korona on kuitenkin vähentänyt sosiaalisten kontaktien määrää ja muiden opiskel

Kesä on jo ihan kulman takana ja siksi voisi olla hyvä hetki tutkia kesän opintovalikoimaa. Kesäopinnot voisi olla hyvä vaihtoehto, jos ei ole löytänyt kesätöitä, mutta aivan yhtä hyvä syy on vähentää